Laskettu-aikani oli 19.12 , jona yönä alkoi supistukset kello 03. Koko yön supisteluja tuli 15-20 min välein. Supistukset vain jatkui ja jatkui, mutta aikaväli ei tihentynyt siltikään. Supistukset tuntuivat siinä vaiheessa kuukautiskivulta, mikä aina tuli ja meni.
Kello 16 menimme Anssin kanssa varuiksi sairaalaan, mutta olin ihan varma, että meidät käännyttettäisiin ovelta kotiin odottelemaan. Niin ei käynytkään, vaan sain sairaalavaatteet päälleni, minut laitettiin käyrille, jonka jälkeen pääsimme perhehuoneeseen odottelemaan. Siinä välissä Anssi lähti viemään koiramme hoitoon. Kello 17 olin menossa vessaan, jolloin lapsivedet kirjaimellisesti poksahtivat lattialle. Heti tämän jälkeen supistuksista tuli todella voimakkaita. Menin suihkuun siinä toivossa, että se helpottaisi. Odotin itkukurkussa suihkussa Anssin saapuvan takaisin. Heti kun hän tuli käskin kutsumaan kätilön. Niimpä meidät siirrettiin synnytyssaliin, jossa sain ilokaasua. Se helpotti minua paljon!! Kätilö kehoitti hengittämään aina ennen supistusta, mutta en osannut ennakoida tarpeeksi ajoissa ja hengitin kaasua taukoamatta. Tuntui, kun kaikki olisi tapahtunut uudestaan ja uudestaan ja kaikki olisi hokenut samoja juttuja taukoamatta. Siinä meni pari tuntia ihan tajukankaalla. Siinä jossain välissä sain myös epiduraalin. Sitten alkoi tuntemus, että pakko kakata. Sanoin siitä kätilölle, joka totesi, että jaahas voi alkaa ponnistamaan. Huoneeseen tuli siinä vaiheessa useita kätilöitä ja lääkäri. Ponnistusvaihe kesti 12 minuuttia. He joutuivat avustamaan imukupilla sydänäänten laskun vuoksi. Heti synnytettyäni olin ihan hämilläni, että tässäkö se nyt oli, ei ollut ollenkaan paha! "Voisin synnyttää heti uudestaan!" Hän syntyi 20.12.15 kello 22.02. 3810g täyttä rakkautta! Elämäni paras päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti