Vuosi ja 2 kuukautta

Meidän Meea on jo vuoden ja kaksi kuukautta, kohta 15 kuukautta vanha. Hänestä on tullut jo niin iso ja reipas tyttö.
Päiväkodissa sujuu hyvin. Hän menee heti lelujen kimppuun, eikä aina edes malta sanomaan äitille heippoja. Kun Meeaa tullaan hakemaan hän juoksee heti vastaan halaamaan, mutta lähtee sitten taas hakemaan leluja ja karkuun. Kun ollaan pukemassa typy samalla jo vilkuttelee kavereille ja hoitotädeille, että moikka mä lähden kotiin.

Meea on hyväntuulinen lähes aina. Paitsi jos on nälkä tai väsyttää. Yöt on jo tovi nukuttu omassa sängyssä ja omassa huoneessa kokonaan. Meillä auttoi siihen unikoulu, jossa nukuttiin viikko Meean huoneessa sängyn vieressä patjalla, mutta yöllä, jos hän heräsi esitettiin nukkuvaa. Jo kolmantena yönä Meea ei edes enää herännyt. Illalla mekku menee nukkumaan jo 7-8 aikaan. Arkisin jo siinä seitsemän maissa. Aamulla vapaapäivinä ennätyspitkään nukuttu on puoli yhdeksään. Että kyllä me aina aikasin herätään :D Päivisin Meea nukkuu 2-3 tunnin päiväunet. Nekin omassa sängyssä/päiväkodissa.

Meean lempipuuhaa on kiivetä itselleen sopivaan tuoliin istumaan. Saatiin juuri mummolasta lasten nojatuoli, joka on nyt ollut kovassa käytössä. Eilen ensimmäistä kertaa pikku kakkonen kiinnosti kovin. Meillä on päivät täällä touhua täynnä. Meea on semmoinen pikkuapulainen kaikessa. Hän tulee "auttamaan" pyykkien ripustamisessa, ruuanlaitossa, tiskikoneen täyttämisessä yms. Hellan ja tiskikoneen napit kiinnostavat kovasti ja niitä osataan väännellä. Laatikot tyhjennentään ja etenkin lusikat kiinnostaa. Pablo- koiran kanssa on kiva leikkiä hippaa. Meea hakee aina kirjan ja tulee syliin istumaan, että nyt pitää lukea. Hän myös on kiinnostunut pukemisesta. Ulkovaatteita menee pyytämään eteiseen ja niitä malttaa yrittää pukea yllättävän pitkään. Pipon saa jo päähän ja huivin roikkumaan niskaan. Pottaan osataan tehdä tarpeita, mutta sitä ei osata vielä hakea oikeaan aikaan.

Juttua tulee jo kovasti. Omaa pälpätystä ja ihan oikeitakin sanoja. Täällä selvästi sanotaan pablo, kiitti, leipä, nam, mamma ja mummo ainakin. Ja kyllä osaa toistaa perässä jos jotain sanaa jankutetaan, mutta noita edellä mainittuja osaa ihan itse sanoa. Myös eläinten äänet osataan. Heti jos on puhetta kissasta Meea alkaa maukumaan ja se jatkuu pitkään :D Jos jossain näkyy hevonen alkaa Meea laulaa ihhahhaa ihhahhaa. Ja jos on puhetta tai jossain näkyy vauvan kuva Mekku alkaa heti sanoa bää-bää-bää ihan kuin vauvan itkua, en tiedä mistä on sen oppinut, koska ei olla ikinä edes sen kanssa oltu katsomassa ihan pientä vauvaa. 

Tässä tän aamun tunnelmia, kun molemmat pälyilee ikkunasta :D

On se niin haikeaa, kun miettii miten iso tyttö Meea jo on. Nyt voi sanoa, että meillä ei enää asu vauvaa! Vieläkin herkistyn aina, kun hän oppii jotain uutta, edes pikkujutun, kuten maukuu kuin kissa. Mutta on se samalla niin palkitsevaa katsoa miten hän kasvaa ja kehittyy, jokapäivä jotenkin. Ihana Meea, iso tyttö jo <3

Kuukauden kuulumisia

Hellou! Viime kuukausi on ollut touhua täynnä. Noh, ensin oli joulu ja uusivuosi. Juuri ennen joulua oltiin kovassa kuumeessa vuoronperään, mutta juuri jouluksi oltiin sen verran toipilaita, että menimme päiväksi minun vanhemmilleni ja sitten toiseen mummolaan yöksi. Oli kyllä mukava rauhallinen joulu läheisten seurassa. Meea sai paljon lahjoja mikä ei ollut yllätys :D

Joulukuun lopussa muutimme uuteen ihanaan asuntoomme. Tykkään tästä kyllä niin kovasti! Täällä on tehty täysremontti sisäpinnoille ja on paljon suuremmat tilat kuin edellisessä kämpässä. Meea oli muuttopäivän yökylässä mummolassa, että saatiin muutettua rauhassa ja purettua oikeastaan jo aika hyvin tavaroita paikoillensa. Nyt siis kaikki kamat on jo löytäneet paikkansa ja ollaan jopa porattu kaikki taulut yms. seinille ennätys nopeasti, huh! Oli kyllä viimeinen kerta, kun muutetaan ennen sitä omakotitaloa. Tämä asunto on ollut ihan hiljainen. Nukkumaan mennessä oli aluksi vaikea saada unta, kun ei kuulunut hirveää hälinää ja kolinaa rapusta/naapurista. Kun täällä ei kuulu mitään! Ihanaa! Tämä on siis luhtitalon yläkerran asunto ja meillä on jopa oma postilaatikko ulkona. Tajuttiin se vasta pari päivää muuton jälkeen, kun ihmeteltiin ylimääräisiä avaimia :D

Minulla alkoi jo heti vuoden vaihduttua harjoittelujakso päiväkodissa. Olen viihtynyt siellä niin hyvin ja enää olisi näyttö jäljellä. Ja sitten heti perään alkaa toinen harjoittelujakso. On ollut hirveä homma pusata näyttösuunnitelmaa vielä 8h työpäivien lisäksi ja viihdyttää pientä 1-vuotiasta samalla. Että odotan innolla, kun tiedän että sama urakka taas parin viikon päästä edessä. Onneksi on hyvä tukiverkosto niin saan kyllä aikaa tarvittaessa suunnitelmien tekemiseen. 

Mutta jes tänään on jo perjantai! Huomenna meille tulee Meealle (ja mulle) leikkikaveri kylään. Sunnuntaina on mun näyttösuunnitelman teko-päivä ja mennään varmaan mummolaan ja ehkä jotain kivaa ehdittäisiin tekemään koko perhe. 

Mukavaa viikonloppua kaikille! <3