Vuosi ja 2 kuukautta

Meidän Meea on jo vuoden ja kaksi kuukautta, kohta 15 kuukautta vanha. Hänestä on tullut jo niin iso ja reipas tyttö.
Päiväkodissa sujuu hyvin. Hän menee heti lelujen kimppuun, eikä aina edes malta sanomaan äitille heippoja. Kun Meeaa tullaan hakemaan hän juoksee heti vastaan halaamaan, mutta lähtee sitten taas hakemaan leluja ja karkuun. Kun ollaan pukemassa typy samalla jo vilkuttelee kavereille ja hoitotädeille, että moikka mä lähden kotiin.

Meea on hyväntuulinen lähes aina. Paitsi jos on nälkä tai väsyttää. Yöt on jo tovi nukuttu omassa sängyssä ja omassa huoneessa kokonaan. Meillä auttoi siihen unikoulu, jossa nukuttiin viikko Meean huoneessa sängyn vieressä patjalla, mutta yöllä, jos hän heräsi esitettiin nukkuvaa. Jo kolmantena yönä Meea ei edes enää herännyt. Illalla mekku menee nukkumaan jo 7-8 aikaan. Arkisin jo siinä seitsemän maissa. Aamulla vapaapäivinä ennätyspitkään nukuttu on puoli yhdeksään. Että kyllä me aina aikasin herätään :D Päivisin Meea nukkuu 2-3 tunnin päiväunet. Nekin omassa sängyssä/päiväkodissa.

Meean lempipuuhaa on kiivetä itselleen sopivaan tuoliin istumaan. Saatiin juuri mummolasta lasten nojatuoli, joka on nyt ollut kovassa käytössä. Eilen ensimmäistä kertaa pikku kakkonen kiinnosti kovin. Meillä on päivät täällä touhua täynnä. Meea on semmoinen pikkuapulainen kaikessa. Hän tulee "auttamaan" pyykkien ripustamisessa, ruuanlaitossa, tiskikoneen täyttämisessä yms. Hellan ja tiskikoneen napit kiinnostavat kovasti ja niitä osataan väännellä. Laatikot tyhjennentään ja etenkin lusikat kiinnostaa. Pablo- koiran kanssa on kiva leikkiä hippaa. Meea hakee aina kirjan ja tulee syliin istumaan, että nyt pitää lukea. Hän myös on kiinnostunut pukemisesta. Ulkovaatteita menee pyytämään eteiseen ja niitä malttaa yrittää pukea yllättävän pitkään. Pipon saa jo päähän ja huivin roikkumaan niskaan. Pottaan osataan tehdä tarpeita, mutta sitä ei osata vielä hakea oikeaan aikaan.

Juttua tulee jo kovasti. Omaa pälpätystä ja ihan oikeitakin sanoja. Täällä selvästi sanotaan pablo, kiitti, leipä, nam, mamma ja mummo ainakin. Ja kyllä osaa toistaa perässä jos jotain sanaa jankutetaan, mutta noita edellä mainittuja osaa ihan itse sanoa. Myös eläinten äänet osataan. Heti jos on puhetta kissasta Meea alkaa maukumaan ja se jatkuu pitkään :D Jos jossain näkyy hevonen alkaa Meea laulaa ihhahhaa ihhahhaa. Ja jos on puhetta tai jossain näkyy vauvan kuva Mekku alkaa heti sanoa bää-bää-bää ihan kuin vauvan itkua, en tiedä mistä on sen oppinut, koska ei olla ikinä edes sen kanssa oltu katsomassa ihan pientä vauvaa. 

Tässä tän aamun tunnelmia, kun molemmat pälyilee ikkunasta :D

On se niin haikeaa, kun miettii miten iso tyttö Meea jo on. Nyt voi sanoa, että meillä ei enää asu vauvaa! Vieläkin herkistyn aina, kun hän oppii jotain uutta, edes pikkujutun, kuten maukuu kuin kissa. Mutta on se samalla niin palkitsevaa katsoa miten hän kasvaa ja kehittyy, jokapäivä jotenkin. Ihana Meea, iso tyttö jo <3